Auto toiminimiyrittäjän käytössä

31. heinäk.

Voiko toiminimi ostaa auton

Kyllä, toiminimiyrittäjä voi ostaa auton liiketoimintansa käyttöön, samalla tavalla kuin hän ostaa muita työvälineitä ja tarvikkeita elinkeinotoimintansa harjoittamiseksi. Kannattaa muistaa, että toiminimi, eli yksityinen elinkeinonharjoittaja, ei ole itsenäinen oikeushenkilö. Toiminimiyrittäjä vastaa kaikista yritystoiminnasta aiheutuvista vastuista henkilökohtaisesti.

Elinkeinotoiminnan kalustoa vai yksityisvarallisuutta

Toiminimiyrittäjän elinkeinotoiminnassa käyttämä auto kuuluu joko yritystoiminnan varoihin tai yrittäjän yksityisiin varoihin riippuen siitä, kuinka paljon ajoneuvolla ajetaan elinkeinotoimintaan liittyviä matkoja. Mikäli tilikauden aikana ajokilometreistä yli puolet on elinkeinotoiminnan ajoja, ajoneuvo siirretään yrityksen varoihin. Ajoneuvo on siis tällöin pääsääntöisesti yritystoiminnan käytössä. Jos ajoneuvolla on taas ajettu tilikauden aikana enemmän yksityisajoja kuin elinkeinotoiminnan ajoja, pidetään ajoneuvo toiminimiyrittäjän omissa nimissä. Elinkeinotoiminnasta ja yksityiskäytöstä aiheutuneista matkoista on pidettävä ajopäiväkirjaa.

Verovuosittainen arviointi elinkeinotoiminnan ja yksityisajojen välillä koskee pelkästään kyseisen verovuoden lisävähennysoikeutta eli mahdollisuutta vähentää auton kuluja lisävähennyksenä. Kun määritellään, kuuluuko auto yritystoiminnan nettovarallisuuteen vai ei, otetaan huomioon useampi kuin yksi verovuosi. Nettovarallisuuden perusteella määritellään, miten elinkeinotoiminnan yritystulo jaetaan pääoma- ja ansiotulo-osuuteen.

Jos auto on alun perin hankittu elinkeinotoiminnan käyttöön, ja jonakin vuonna auton käyttö yritystoiminnan ajoihin tilapäisesti vähenee alle puoleen, tämä ei tarkoita sitä, että auto siirtyy pois elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta. Vastaavasti, jos yksityisvaroihin kuuluvan ajoneuvon käyttö jonakin vuonna elinkeinotoiminnassa kasvaa yli puoleen, tämä ei automaattisesti merkitse auton siirtymistä elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen.

Kulujen vähentäminen verotuksessa

EVL 55 § Yksityinen liikkeen- ja ammatinharjoittaja saa sen lisäksi, mitä 7 §:ssä säädetään vähentää:

Verohallinnon tuloverolain 73 §:n 2 momentin nojalla vahvistaman työmatkasta saadun verovapaan päivärahan enimmäismäärän ja työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotuksen; ja
Verohallinnon edellä mainitun päätöksen mukaan lasketun verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän ja liikkeen- ja ammatinharjoittajan yksityisiin varoihinsa kuuluvalla autolla tekemästä elinkeinotoimintaan liittyvästä matkasta aiheutuneiden menojen erotuksen.

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka liikkeen- ja ammatinharjoittaja tilapäisesti tekee elinkeinotoimintaan liittyvänä tavanmukaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle.

Lisävähennys

Kun ajoneuvo kuuluu toiminimiyrittäjän yksityisvaroihin, on toiminimiyrittäjä oikeutettu tuloverotuksessa niin sanottuun lisävähennykseen. Lisävähennys lasketaan elinkeinotoimintaan liittyvien kilometrien sekä palkansaajan verovapaan kilometrikorvauksen perusteella. Vaikka lisävähennyksen määrä lasketaan käyttäen palkansaajan verovapaan kilometrikorvauksen määrää, ei kyse ole kuitenkaan kilometrikorvauksesta. Toiminimiyrittäjä ei voi siis maksaa itselleen kilometrikorvausta oman auton käytöstä matkalaskuun perustuen.

Lisävähennyksen tarkoituksena on saattaa elinkeinonharjoittajat samaan asemaan kuin palkansaajat ovat verovapaiden matkakustannusten korvausten saajina. Lisävähennystä ei voi saada muiden kulkuneuvojen kuin auton käyttämisestä elinkeinotoiminnassa. Muiden kulkuneuvojen osalta mahdollisen vähennys tulee tehdä todellisten kulujen perusteella.

Sitä kuuluuko auto yksityisvarallisuuteen vai elinkeinotoiminnan varallisuuteen tarkastellaan verotuksessa verovuosikohtaisesti. Yrittäjä on oikeutettu lisävähennykseen vain silloin, kun ajoneuvolla on ajettu vähintään puolet yksityisajoja kyseisenä verovuonna - edellisten vuosien yksityisajojen määrällä ei ole tässä kohdin merkitystä.

Lisävähennys vähennetään elinkeinotoiminnan tuloksesta, joka pienentää tilikauden verotettavaa tuloa. Verohallinto julkaisee vuosittain päätöksen verovapaista kustannusten korvauksista, josta verovapaan kilometrikorvauksen summan voi tarkistaa. Jos tilikausi poikkeaa kalenterivuodesta, käytetään sen kalenterivuoden verovapaan matkakustannuksen enimmäismäärää, jonka aikana verovelvollisen verovuosi päättyy.

Todelliset kulut

Kun auto kuuluu elinkeinotoiminnan varoihin, vähennetään verotuksessa auton kulut todellisten kulujen perusteella. Elinkeinotoiminnan varoihin kuuluvalla autolla saatetaan tehdä myös yksityisajoja. Tällöin on huomioitava, että yksityiskäytön osuutta auton kuluista ei saa vähentää verotuksessa. Elinkeinotoiminnan varoihin kuuluvalla autolla ajetuista ajoista ei voi saada lisävähennystä.

Kun auto on osa elinkeinotoimintaa, sen kulut vähennetään verotuksessa joko kirjanpitoon merkittyjen todellisten kulujen perusteella tai erillisen luotettavan laskelman avulla, mikäli kirjanpitoon merkittyjä kuluja ei ole tai niihin liittyviä tositteita ei ole säilytetty. Laskelmassa tulee selvittää elinkeinotoiminnan osuus arvioiduista polttoainekustannuksista, huoltokustannuksista, muista auton kustannuksista, poistosta sekä verovuonna ajettu kokonaiskilometrimäärä. Tämä laskelma toimii perustana autoon liittyvien kulujen vähentämiselle elinkeinotoiminnan tulolähteestä.

Jos luotettavaa laskelmaa ei ole mahdollista esittää eikä kirjanpitoon ole merkitty auton kuluja, mutta autoa käytetään pääasiassa elinkeinotoiminnan ajoihin, voidaan vähennyksen perusteena käyttää Verohallinnon vuosittaisen matkakuluvähennyspäätöksen mukaisia kuluja. Tämä edellyttää, että ajojen määrä on selvitetty ja todellisia kustannuksia on syntynyt elinkeinotoiminnan harjoittamisen aikana.

Yksityiskäytön osuus

Auton yksityiskäytön osuus ei ole toiminimen tuloverotuksessa vähennyskelpoinen, kuuluipa auto elinkeinotoiminnan- tai yksityistalouden varallisuuteen. Jos esimerkiksi asunnon tai työpaikan väliset matkakulut on vähennetty kirjanpidossa, ne on lisättävä elinkeinotoiminnan tuloon elinkeinoharjoittajan veroilmoituslomakkeella.

Asunnon ja työpaikan väliset matkat

Elinkeinotoimintaan liittyvien matkojen ulkopuoliset ajot, kuten asunnon ja yrityksen toimipisteen väliset matkat, eivät kuulu elinkeinotoiminnan ajoihin. Sen sijaan, nämä matkat voidaan ottaa huomioon henkilökohtaisessa verotuksessa matkakuluvähennyksenä TVL:n (tuloverolainsäädäntö) mukaisesti, eivätkä ne sisälly EVL:n (elinkeinoverolainsäädäntö) piiriin.

Vuonna 2023 matkakulujen vähennyskelpoinen osuus on 8 400 euroa, kun omavastuu 750 euroa on vähennetty. Tämä tarkoittaa, että voit vähentää henkilökohtaisessa verotuksessa yhteensä enintään 8 400 euroa matkakuluja, kun otat huomioon omavastuun.

Lisävähennyksen omistusvaatimus

Osamaksusopimuksella hankittu auto

Lisävähennyksen edellytyksenä on, että ajoneuvon omistaa yrittäjä tai tuloverolaissa yrittäjän puolisoksi katsottava henkilö. Toisinaan auto voidaan ostaa osamaksusopimuksella, jossa omistusoikeus autoon siirtyy vasta sitten, kun kauppahinta on kokonaan maksettu. Verotuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että auto kuuluu elinkeinonharjoittajan yksityisvarallisuuteen heti sopimuksen tekohetkestä, mikäli tarkoituksen on ollut alun perin siirtää omistusoikeus ostajalle.

Leasingsopimuksella hankittu auto ja autoetuauto

Autoetuautoa, vuokraluonteiseen leasingiin perustuvaa autoleasingia tai vastaavaan sopimukseen perustuvalla hallintaoikeudella hallittua autoa käytettäessä ei ole mahdollista tehdä lisävähennystä. Tämä johtuu siitä, että tällaisissa sopimuksissa omistusoikeutta ei verotuksessa katsota siirtyvän yrittäjälle tai tämän puolisolle. Tämän vuoksi lisävähennys ei ole näissä tapauksissa mahdollinen.

Jos kuitenkin leasingsopimuksen ehdot johtavat siihen, että leasingille-ottajasta tulee automaattisesti auton omistaja joko suoritettuaan sovitun määrän leasingvastikkeita tai jos leasingille-ottajalle on jo alun perin sopimuksessa asetettu velvollisuus lunastaa kohde tietyn sopimuskauden kuluttua, silloin auton katsotaan kuuluvan elinkeinonharjoittajan yksityisvarallisuuteen jo sopimushetkestä alkaen.

Autoetuauton käyttö elinkeinotoiminnan varallisuutena ei oikeuta lisävähennyksen tekemiseen, sillä auton omistusoikeuden ei katsota verotuksessa siirtyvän elinkeinonharjoittajalle tai tämän puolisolle. Jos autoetuautoa kuitenkin käytetään elinkeinotoimintaan, auton käytöstä aiheutuneet todelliset kulut voidaan vähentää elinkeinotoiminnassa. Tämä tapahtuu tositteiden tai muun luotettavan selvityksen perusteella.

Jos jostain syystä todellisia kuluja ei pystytä selvittämään, ajojen aiheuttamina kuluina voi vähentää määrä, joka vastaa Verohallinnon vuosittain vahvistamaa matkakuluvähennyksen määrää kyseiseltä vuodelta. Tällä hetkellä autoa koskevan kilometrikohtaisen määrän suuruus on 0,30 euroa kilometriltä.

Eräitä muita tapauksia

Puolison omistama ajoneuvo

Toisinaan elinkeinotoiminnan ajoja voidaan ajaa puolison omistamalla autolla. Jos puolison omistamalla autolla ajetaan elinkeinotoimintaan liittyviä matkoja, sen kuuluminen joko elinkeinotoimintaan tai yksityistalouteen arvioidaan samalla perusteella kuin oman auton kohdalla. Myös puolison omistaman auton kuluja voidaan siis huomioida verotuksessa.

Useampia autoja

Kun elinkeinotoimintaan liittyviä ajoja ajetaan verovuonna useammalla autolla tai auto vaihtuu verovuoden aikana, tarkastellaan jokaisen auton kohdalla erikseen, kuuluuko auto elinkeinotoiminnan varallisuuteen vai yksityisvarallisuuteen ja onko yrittäjä oikeutettu lisävähennykseen vai tehdäänkö vähennykset todellisten kulujen perusteella.

Kaveri kuskina

Lisävähennykseen on oikeus myös silloin, kun yritystoimintaan liittyvällä matkalla autoa ohjaa joku muu henkilö sinun puolestasi. Tämä toinen henkilö voi olla esimerkiksi palkattu työntekijä, kuten Verohallinnon ohjeissa mainitaan. Kuitenkin huomioitavaa on, että yrittäjän itsensä tai yritystoimintaan osallistuvan puolison tulee olla matkalla mukana. Jos kyydissä ei ole yritystoimintaan osallistuvaa puolisoa tai yrittäjää itseä, lisävähennystä ei voida tehdä tällaiselta matkalta. Tällaisesta matkasta aiheutuneet kulut tulisi vähentää sen sijaan todellisten kulujen perusteella.

Kaveri omistaa auton

Lisävähennystä ei voi saada, jos elinkeinotoiminnan ajoja ajetaan autolla, joka ei kuulu yrittäjän tai tämän puolison omistukseen, sillä kyseinen auto ei ole silloin yksityisvarallisuutta. Kuitenkin, jos ystävän tai kollegan omistamaa autoa on käytetty oman elinkeinotoiminnan ajoissa, voi kulut vähentää ajojen aiheuttamien todellisten kustannusten mukaan. On tärkeää huomata, että mikäli todellisia kuluja ei synny, ei niitä myöskään voi vähentää elinkeinotoiminnan kuluina.

Esimerkkinä, Elina lainaa Kaverinsa Kaitsun autoa yritystoimintansa ajoja varten. Elina tarjoaa Kaitsulle auton käytöstä bensarahaa, mutta Kaitsu kieltäytyy ottamasta rahaa vastaan. Koska Elinalle ei synny kustannuksia auton käytöstä, hän ei voi vähentää bensakuluja verotuksessa elinkeinotoiminnan kuluna. Jos todellisia kuluja ei synny, niitä ei myöskään voi arvioida.

Ajoneuvokulut kirjanpidossa

Mikäli auto kuuluu toiminimiyrittäjän yksityisvaroihin, ei auton kuluja vähennetä kirjanpidossa. Verotuksessa tehtävää lisävähennystä ei siis kirjata kirjanpitoon. Jos taas auto kuuluu elinkeinotoiminnan kalustoon, merkitään kaikki autoon liittyvät kulut kirjanpitoon. Tällaisia kuluja ovat esimerkiksi autoon liittyvät huolto- ja korjauskulut, polttoainekulut, vakuutuskulut, ajoneuvovero ja auton arvosta tehtävä poisto. Yksityiskäytön osuus autosta syntyneistä kuluista voidaan oikaista tilinpäätösvaiheessa tai esimerkiksi kuukausittain. Yksityiskäytön osuus auton kustannuksista voidaan käsitellä kirjanpidossa yksityisnostoina.

Yksityisajojen osuus auton kuluista ei ole verotuksessa vähennyskelpoista. Jos kirjanpidossa ei ole oikaistu yksityiskäytön osuutta auton kuluista, yksityiskäytön osuus on lisättävä tuloon elinkeinotoiminnan verotettavaa tuloa ilmoitettaessa. Käytännössä tällöin kirjanpidossa tilikauden tulosta pienentävät myös sellaiset kulut, jotka eivät liity yritystoimintaan mutta verotuksessa tämä osa kuluista otetaan huomioon tulouttamalla yksityiskäytön osuus. Kun autoa käytetään sekä elinkeinotoiminnan käytössä, että yksityisessä käytössä, on auton käytöstä pidettävä ajopäiväkirjaa, jotta yksityiskäytön osuus voidaan huomioida kirjanpidossa ja verotuksessa.

Poistot kirjanpidossa ja verotuksessa

Autosta voi tehdä poistot sinä verovuonna, kun auto on otettu käyttöön. Poistot voidaan tehdä verotuksessa täysimääräisenä, vaikka auto olisi otettu käyttöön esimerkiksi vasta joulukuussa. Mikäli autoa käytetään myös yksityiskäytössä, voi yksityiskäytön osuus poistoista olla kyseisenä verovuonna hyvinkin suuri, koska vähennykseksi myönnetty poisto on suuri.

Kirjanpidossa poistojen yksityiskäytön osuuden voi oikaista viimeistään ennen tilinpäätöksen tekemistä. Jos yksityiskäytön osuutta poistoista ei ole oikaistu, tulee osuus tulouttaa elinkeinotoiminnan veroilmoituksella.

Auton kulujen vähentäminen verotuksessa - esimerkit

Auto kuuluu elinkeinotoiminnan kalustoon

Kun yrittäjä käyttää autoa myös yksityisajoihin, on huomioitava, että yksityisajojen osuutta ei saa vähentää verotuksessa. Yksityiskäytön osuus otetaan huomioon veroilmoituksella tulona. Yksityisajojen osuus lasketaan veroilmoituksella jakamalla autokulujen kokonaismäärä ja auton vuotuinen poisto ajokilometrien yhteismäärällä ja saatu luku kerrotaan ajopäiväkirjan mukaisella yksityisajojen kilometrimäärällä. Mikäli yksityisajoja ei voida luotettavasti selvittää, tulee yksityisajojen määrä arvioida. Yksityisajoina pidetään esimerkiksi asunnon ja yrityksen toimipisteen välisiä ajoja, eli asunnon ja työpaikan välisiä matkoja.

Autolla on ajettu verovuonna yhteensä 30.000 kilometriä, joista elinkeinotoiminnan ajoja on 20.000 kilometriä ja yksityisajoja 10.000 kilometriä. Ajoneuvo kuuluu elinkeinotoiminnan varoihin. Ajoneuvoihin liittyvät kulut kirjanpidossa ovat yhteensä 4.500 euroa. Yksityisajojen osuus tuloutetaan veroilmoituksella seuraavasti

Autokulujen kokonaismäärä 4.500 euroa jaettuna ajokilometrien yhteismäärällä 30.000 kilometriä on 0,15 euroa. Saatu luku 0,15 euroa kerrotaan ajopäiväkirjan mukaisella yksityisajojen kilometrimäärällä 10.000 kilometriä, josta saadaan yksityiskulujen osuus 1.500 euroa. Verotuksessa voi vähentää autoon liittyviä kuluja yhteensä 3.000 euroa (4.500–1.500).

Auto kuuluu yksityisvarallisuuteen - auton kuluja ei ole merkitty kirjanpitoon

Kun yksityistalouteen kuuluvalla ajoneuvolla ajetaan elinkeinotoimintaan liittyviä ajoja, on elinkeinotoimintaan liittyvistä ajoista mahdollista saada lisävähennys. Lisävähennyksen edellytyksenä on, että matkat on tehty yksityisvarallisuuteen kuuluvalla autolla (EVL 55 §). Lisäksi ajoneuvon tulee olla yrittäjän itse omistama tai puolison omistama.

Lisävähennys on enintään yhtä suuri kuin palkansaajan verovapaa kilometrikorvaus. Verovapaan kilometrikorvauksen määrä vuonna 2023 on 0,53 euroa/kilometri. Kun työmatkaan liittyviä todellisia kustannuksia ei ole merkitty kirjanpitoon, lisävähennyksen määrä on verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärä sellaisenaan.

Elina elinkeinonharjoittaja on ajanut autolla verovuonna yhteensä 50.000 kilometriä, josta elinkeinotoiminnan ajoja on 10.000 kilometriä ja yksityisajoja 40.000 kilometriä. Koska autolla on tilikauden aikana ajettu yksityisajoja enemmän kuin elinkeinotoiminnan ajoja, auto kuuluu toiminimiyrittäjän yksityisvaroihin.

Elina on tankannut autoa yhteensä 5.000 euron edestä, mutta ei ole merkityn elinkeinotoimintaan liittyviä kuluja lainkaan kirjanpitoon.

Elinalla on oikeus saada elinkeinotoiminnasta syntyneiden ajojen osuudesta lisävähennys. Lisävähennyksen määrä on elinkeinotoimintaan liittyvien ajojen kilometrit 10.000 euroa x palkansaajan verovapaan kilometrikorvauksen määrä 0,53 euroa, eli yhteensä 5.300 euroa.

Auto kuuluu yksityisvarallisuuteen - auton kuluja on merkitty kirjanpitoon

Elinkeinotoimintaan liittyvistä ajoista on mahdollista saada lisävähennys, mutta jos autoon liittyviä kuluja on vähennetty kirjanpidossa, lisävähennystä pienennetään vastaavalla määrällä. Lisävähennyksen määrä on tällöin palkansaajan verovapaan kilometrikorvauksen ja vähennettyjen todellisten kulujen erotus.

Palkansaajan verovapaan kilometrikorvauksen määrä kerrottuna elinkeinotoiminnan ajoihin liittyvillä kilometreillä asettaa siis katon lisävähennyksen suuruudelle. Tällä tapaa kirjanpidossa vähennetyt todelliset kulut sekä verotuksen yhteydessä tehtävä lisävähennys vastaavat yhdessä määriltään palkansaajalle maksettavaa verovapaata kustannusten korvausta.

Elinalle on syntynyt ajoneuvon käytöstä polttoainekuluja verovuoden aikana yhteensä 5.000 euron edestä. Kirjanpidossa polttoainekulut on vähennetty seuraavasti: keskimääräiset automenot 5.000 euroa/50.000 kilometriä = 0,10 euroa/kilometri. Elinkeinotoimintaan liittyvien ajojen osuus on 10.000 kilometriä x 0,10 euroa eli yhteensä 1.000 euroa. Elina on siis kirjannut kirjanpitoon ja siten jo vähentänyt elinkeinotoiminnan kuluna 1.000 euroa polttoainekuluja.

Verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän perusteella laskettuna lisävähennys on yhteensä 10.000 kilometriä x 0,53 euroa eli 5.300 euroa. Elina voida saada vielä lisävähennystä verotuksessa 5.300 euroa - 1.000 euroa eli yhteensä 4.300 euroa.

Mikäli yksityisvaroihin kuuluvan ajoneuvon kuluja on kirjattu kirjanpitoon ja kulujen yhteismäärä on suurempi, kuin lisävähennyksen enimmäismäärä, ei lisävähennystä voi enää tehdä. Tällöin verotuksessa vähennetään ajoneuvon kulut todellisten kustannusten perusteella.

Auto kuuluu yksityisvarallisuuteen - todelliset kulut ovat laskennallisia kuluja suuremmat

Elinalle on syntynyt auton käytöstä elinkeinotoimintaan liittyviä todellisia kuluja yhteensä 6.000 euron edestä. Koska todelliset kulut ovat suuremmat kuin verovapaan kilometrikorvauksen määrä 5.300 euroa, vähennetään verotuksessa todelliset kulut. Tällöin todellisten kulujen vähentämisen lisäksi ei voi vaatia lisävähennystä.

Toiminimiyrittäjä ja autoetu

Luontoiseduilla tarkoitetaan työnantajan muuta kuin rahana suorittamaa vastiketta palkansaajalle. Toiminimiyrittäjä ei nosta palkkaa yrityksestään, eikä myöskään näin ollen voit tarjota itselleen luontoisetuja. Jos toiminimiyrittäjällä on työntekijöitä, joille hän maksaa palkkaa, voi yrittäjä tarjota työntekijöille luontoisetuja. Tässäkään tilanteessa toiminimiyrittäjä ei voi kuitenkaan antaa itselleen luontoisetuja.

Auton arvonlisäveron vähentäminen

Yrittäjä voi vähentää elinkeinotoimintaan liittyvän ostamansa tavaran tai palvelun arvonlisäveron, kun kyseinen tavara tai palvelu on ostettu vähennykseen oikeuttavaan toimintaan ja laskussa on eritelty arvonlisävero. On kuitenkin tärkeää huomata, että auton hankintahintaan ja käyttökustannuksiin liittyvän arvonlisäveron vähennysoikeuteen liittyy erityisiä rajoituksia.

Arvonlisäveron vähennysoikeuteen vaikuttaa esimerkiksi se, onko ajoneuvo henkilöauto vai pakettiauto sekä se, käytetäänkö ajoneuvoa yksityiskäytössä vai ainoastaan yritystoiminnassa. Henkilöauton kohdalla auton tulee olla 100 % yritystoiminnan käytössä, jotta sen kuluihin sisältyvä arvonlisävero voidaan vähentää. Kuitenkin poikkeuksen muodostavat esimerkiksi myytäväksi tulevat autot ja taksit, joissa arvonlisäveron vähentäminen voi olla mahdollista erilaisin ehdoin.

On tärkeää huolellisesti selvittää ja ottaa huomioon kaikki arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevat säännöt ja rajoitukset auton hankinnan ja käytön yhteydessä.

Käy lukemassa mitä arvonlisäverolla tarkoitetaan!

Ajopäiväkirjan merkitys ja vaihtoehtoiset selvitystavat

Kun yksityiskäytössä olevalla autolla ajetaan elinkeinotoiminnan ajoja, tulee elinkeinotoiminnan ajokilometrit selvittää ajopäiväkirjalla tai muulla luotettavalla tavalla.

Ajopäiväkirjasta tulisi käydä ilmi autolla verovuonna ajettu kokonaismäärä, ja elinkeinotoimintaan liittyvistä ajoista tulisi merkitä:

Ajon alkamis- ja päättymisajankohta,
Ajon alkamis- ja päättymispaikka sekä tarvittaessa ajoreitti,
Matkan pituus,
Ajon tarkoitus,
Matkamittarin lukema ajon alussa ja lopussa,
Auton käyttäjä

Jos perinteistä ajopäiväkirjaa ei pidetä, on tärkeää pystyä luotettavasti selvittämään elinkeinotoiminnan ajot muulla tavalla. Esimerkiksi toistuvat käynnit samoihin kohteisiin voidaan ilmoittaa antamalla tiedot kyseisen matkan kilometrimäärästä sekä kuinka monta kertaa vuodessa matka on tehty. Lisäksi tulee pystyä selvittämään verovuoden aikana autolla ajettu kokonaiskilometrimäärä.

Mikäli yrittäjällä ei ole käytettävissään ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä elinkeinotoiminnan ajoista, hän ei ole oikeutettu lisävähennykseen. On tärkeää, että verovuoden aikana ajettujen kokonaiskilometrien määrä voidaan luotettavasti todentaa, jotta lisävähennys olisi mahdollinen. Ilman tällaista todentamista ei ole mahdollista varmistaa, kuuluuko auto yrittäjän yksityisvarallisuuteen vai elinkeinotoiminnan varallisuuteen.

Jos ajopäiväkirjaa tai luotettavaa selvitystä ei ole, elinkeinotoimintaan liittyvät kulut vähennetään pääsääntöisesti todellisten kulujen mukaan. Tämä tarkoittaa, että yrittäjä voi vähentää todelliset elinkeinotoimintaan liittyvät auton käyttökustannukset, jotka on pystytty dokumentoimaan kuiteilla tai muilla tositteilla. Näin varmistetaan, että verotuksessa käytetyt kuluvähennykset perustuvat todellisiin kuluihin ja ovat oikein perustein tehtyjä.

Mikäli todellisia kuluja auton elinkeinotoiminnan ajoista ei voida selvittää, voidaan tehdä vähennys käyttäen Verohallinnon matkakuluvähennyksen määrää, joka on tällä hetkellä 0,30 euroa kilometriltä. Tällöinkin elinkeinotoiminnan ajojen perusteella on pitänyt syntyä oikeasti kustannuksia yrittäjälle. Vähennystä ei voida tehdä, jos todellisuudessa kuluja ei ole syntynyt.

Ajatellaan, että Elina on ajanut omalla autollaan yritystoimintaansa liittyviä matkoja verovuonna yhteensä 2 000 kilometriä. Yritystoimintaan liittyvät ajot, eli 2 000 kilometriä, selviävät Elinan tekemistä muistiinpanoista. Elina ei kuitenkaan voi selvittää kokonaiskilometrien määrää, joten hän ei ole oikeutettu tekemään verotuksessa lisävähennystä -tämä johtuu siitä, että auton kuulumisesta Elinan yksityisvarallisuuteen ei ole selvitystä.

On kuitenkin selvää, että Elinalle on syntynyt vähintäänkin polttoainekuluja kyseisistä ajoista. Elina on kuitenkin käyttänyt polttoainekuitteja saunan sytykkeenä, eikä hän voi toimittaa kuitteja kirjanpitäjälle.

Kun Elina on selvittänyt, että 2 000 kilometrin ajot liittyivät elinkeinotoimintaan ja pystyy osoittamaan, että ajoista on syntynyt hänelle kuluja, hän voi vähentää auton kuluja elinkeinotoiminnan kuluna yhteensä 2 000 x 0,30 euroa eli 600,00 euroa.

Marko Pihlaja